Valokuvaaminen

MATKAILIJAN KUVAUSHAASTEITA part 2

Edellisessä kirjoituksessa oli puhetta siitä, miten bloggaaminen matkailun aikana on vuosien myötä kehittynyt. Kerroin myös omista ensimmäisistä kokemuksistani ja lupasin kertoa, miten kuvaava matkailija poikkeaa matkailevasta kuvaajasta. Jatketaan!

Mikä On Tavoitteesi?

Jos matkan alkuperäinen tavoite ei ollut lähelläkään valokuvaus, sitä ei kannata lähteä muuttamaan. Ymmärrän hetkellisen halun ottaa enemmän valokuvia ja videoita, mutta niihin matka ei kuitenkaan saisi rajoittua, koska pahemmassa tapauksessa matka päättyy pettymykseen: ammattilaista tasoa olevaa materiaalia tuskin syntyy, mutta omia matkatottumuksia joudutaan karsimaan välillä pois kuvauksen edestä. Valokuvaajana matkaileva ihminen on taas koko ajan töissä: kun hänen matkansa tarkoitus on nimenomaan kuvaaminen, siitä ei sitten petytä. Jaksetaan kiivetä korkeammalle vuoristoihin ja kävellä syvemmälle viidakkoon ja sen jälkeen ollaan ylpeitä otetuista kuvista, saaden samalla myös hyvää ja kivaa luontokokemusta. Eli: jos et ole valokuvaaja, älä yritä ryhtyä sellaiseksi matkan aikana. Kuvaa sitä, mistä tykkäät.

Millä, Miten Ja Milloin Kuvaan?

Oman kokemuksen perusteella sanon, että olen kuvaava matkailija. Erilaisten matkojen jälkeen huomasin, että parhaita valokuvaushetkiä tulee aina täysin odottamattomissa paikoissa ja olosuhteissa, ja kun taas lähdetään etsimään parasta mahdollista maisemaa tai hetkeä, sitä ei sitten tulekaan. Tästä olen oppinut sen, että valokuvaustekniikan täytyy olla mahdollisimman helppokäyttöistä. Laatu siitä kyllä kärsii, mutta kun kuvassa on oikeasti ajatusta, ei se laatu hirveästi ketään kiinnosta. Kukaan ei tule sanomaan, että kuvauskulmaa voisi muuttaa vähän toiseen suuntaan ja niin edelleen – siis siinä tapauksessa, kun puhumme ihan normaaleista kuvista eikä sellaisista, jotka ovat täysin järjettömän amatöörin ottamia. Ja niin, kännykälläkin saa hyviä kuvia, kunhan niissä on ajatusta. Maisemien kuvaamiseen kannattaa käyttää jo jotain parempaa.

Millä, Miten Ja Milloin Kuvaan?

Videoiden kanssa tilanne on aika mielenkiintoinen: parhaat videot syntyvät aina sattumalta. Tämä tarkoittaa sitä, että kameran pitäisi kuvata materiaalia koko ajan. Se on vaikeaa jo siitä syystä, että perinteiset action-kamerat voivat toimia yhdellä akulla enintään kaksi tuntia, minkä jälkeen ne pitää ladata taas uudelleen. Joihinkin kameroihin saa vara-akkuja. Toinen haaste on muisti: laadukkaat videot ovat hyvin raskaita tiedostoja, joten muistikorttejakin joutuu varaamaan useampia. Kuvaustapa riippuu siitä, mitä toimintaa tapahtuu: jos toiminta on hidasta, kuten esimerkiksi vuoristoon kiipeämistä, timelapse voi olla parempi ratkaisu kuin video. Kun taas toiminta on nopeaa, esimerkiksi erilaiset liukuvaijerit, lainelautailu, moottoripyöräily – tavallinen video toimii paremmin.Jos kuvaaminen ei onnistu niin, että sitä tehtäisiin koko ajan, ei tarvitse unohtaa koko ajatusta. Toimiva ratkaisu on oman laiskuuden voittaminen. Huomasin, että ihmiset tykkäävät muiden seikkailuista – sellaisista, joissa on oikeaa haastetta ja ongelmaa, eli esimerkiksi kun jäädään yöksi vuoren huipulle, koska ei ehditty takaisin, tai kun ihmiset joutuvat purkamaan rikkoutunutta moottoripyörää metsässä täynnä hyttysiä ja ilman minkäänlaista puhelinyhteyttä. Näissä tapauksissa eli silloin, kun ne oikeat seikkailut alkavat, kuvaaminen unohtuu taustalle eikä sitä kiinnosta tehdä, ja juuri tällaisina hetkinä on voitettava oma laiskuus. Parhaina seikkailuhetkinä kuvaaminen saattaa tuntua jopa tyhmältä ja moraalittomalta, mutta sitä se ei ole. Näin syntyy parhaita videoita, joita katselet varmasti jatkossa itsekin.

Millä, Miten Ja Milloin Kuvaan?

Mitä näistä videoista? Nehän täytyy vielä käsitellä ja tehdä niistä pikkuelokuvia. Tässä sanon, että jos et meinaa tehdä videoista ammattia, niin ei kannatakaan: tänä päivänä moni ihminen harrastaa videoeditointia töiden ohella ja pyytää siitä hyvin ystävällisiä summia. Parempi maksaa aloittelevalle ammattilaiselle kuin lähteä oppimaan sitä, mistä ei ole kiinnostusta.