Valokuvaaminen

Hdr-kuvauksen perusteet osa 1

Olet saattanut kuulla arvoituksellisen akronyymin ”HDR” valokuvauksesta puhuttaessa tai jopa nähnyt sellaisen ominaisuuden matkapuhelimessasi.

HDR on lyhenne sanoista High Dynamic Range, ja se luo upeita, lähes mahdottoman yksityiskohtaisia ja selkeitä valokuvia. Sen avulla voi myös pyrkiä välttämään siluetteja ja muita ongelmia tavallisissa kuvissa. Tässä artikkelissa tutustutaan erilaisiin HDR-kuvauksen tyyppeihin, selvennetään hieman hämmentävää terminologiaa ja tutustutaan erilaisiin syihin, joiden vuoksi HDR-kuvaaminen on ylipäätään olemassa. Jatka lukemista, jos olet valmis laajentamaan tietämystäsi valokuvauksesta.Kamerat ovat rajattuja siltä osin, kuinka paljon kuvan yksityiskohtia ne pystyvät tallentamaan, kun kameran kenno on auki valolle. Käytätpä sitten automaattisia asetuksia tai otat kuvia käyttämällä taidokkaasti hiottuja manuaaliasetuksia, tavoitteenasi on yrittää käyttää hyödyksesi saatavilla oleva valo maksimoidaksesi lopputuloksena saatavan kuvan yksityiskohtien määrän. Ongelmana on, että kun kuvaat syviä varjoja ja kirkkaita valoja samaan aikaan, menetät pakosti yksityiskohtia jommastakummasta ääripäästä.

Valotuksen käyttäminen

Taitava valokuvaaja voi säätää valotuksen elementtejä saavuttaakseen upeita yksityiskohtia varjoissa tai kirkkaissa kohdissa tai valita keskitien ratkaistuna sopivan valotuksen, jolloin hän menettää hieman yksityiskohtia molemmista päistä. Monet yksityiskohdat valoisilta alueilta muuttavat kaiken muun yhtenäiseksi tummaksi ja mustaksi alueeksi. Tummempien alueiden yksityiskohtiin keskittyminen polttaa läpi kirkkaammat alueet. Useimmat ihmiset valitsevat yleensä jotain näiden keskeltä saadakseen jonkinlaisen kuvan, mutta tämä ei ole optimaalinen ratkaisu. Tällaista tavallista valotuksen käyttämistä, jolloin valokuvaan on tehtävä paljon tällaisia hankalia päätöksiä, kutsutaan normaaliksi tai kapean dynaamisen alueen kuvaamiseksi. HDR ratkaisee tämän ongelman ottamalla useita kuvia eri valotuksella ja yhdistäen ne sen jälkeen, jolloin saat parhaat puolet molemmista ääripäistä, paljon yksityiskohtia varjoissa ja myös valoisilla alueilla.

Valotuksen käyttäminen

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että on olemassa useita erilaisia menetelmiä HDR-kuviksi luokiteltavien kuvien luomiseen. Monet näistä menetelmistä eroavat suuresti toisistaan, vaikka terminologia on usein samanlainen. HDR-kuvia ajatellessa täytyy muistaa eräitä asioita. Normaaleissa menetelmissä kuvien luomiseksi käytetään vähäisempää kapeampaa skaalaa kuin ihmissilmä kykenee näkemään, ja näitä kuvia kutsutaan tavallisiksi tai kapean dynaamisen alueen kuviksi.

Erilaiset menetelmät

On olemassa menetelmiä ja konsteja kiertää näitä kuvan rajoituksia, ja näitä menetelmiä kutsutaan toisinaan HDR-kuvaamismenetelmiksi. Nämä menetelmät ovat yleensä vanhempia ja sijoittuvat ajassa kuvien digitaalisen yhdistämisen taakse. On myös olemassa HDR-kuvaformaatteja ja -väritiloja, joissa on suurempi arvoalue kuin tavallisen alueen formaateissa, jolloin ne kykenevät taltioimaan runsaasti yksityiskohtia samaan aikaan niin varjoista kuin valoisistakin kohdista. Edellä mainittu kuvia kutsutaan aivan oikein HRD-kuviksi, eivätkä ne tarkoita samaa asiaa kuin ensimmäisenä mainitulla menetelmällä luodut kuvat. Yleensä näitä kuvia otetaan oletustilassa HDR-laitteistolla. Se mitä useimmat nykyajan digitaalivalokuvaajat kutsuvat HDR-kuvaamiseksi, on tämän artikkelin tarkastelun pääkohteena. Menetelmä, jossa yhdistetään kuvan dataa useista digitaalisista valotusarvoista yhden valokuvan luomiseksi, minkä yksityiskohtien määrä ei olisi mahdollinen normaalissa kuvassa.

Viimeksi mainittua menetelmää käyttäen voi luoda HDR-kuvia joko täysin manuaalisesti ottamalla useita kuvia kohteesta ja käyttämällä tietokoneen editointiohjelmistoa kuvan luomiseksi tai voit käyttää älypuhelimen sovellusta. Useimmissa moderneissa älypuhelimissa on HDR-ominaisuus sisäänrakennettuna, minkä avulla kamera ottaa kolme kuvaa nopeasti peräkkäin ja yhdistää ne yhdeksi HDR-kuvaksi. Tarkasta kamerasovelluksestasi, löytyykö siinä HDR-painike ja kokeile kuvaamista sen avulla. Se saattaa onnistua pelastamaan useita valokuvia, jotka muuten saattaisivat näyttää puhki palaneilta tietyissä kuvan osissa. Myös joissain digitaalisissa kameroissa voi olla vastaava toiminta. Vanhemmissa kameroissa tätä ei kuitenkaan yleensä ole, joten silloin asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi.